Tyttö istuu hiljaisena laiturin nokassa. Mikään ei tunnu enää miltään. Tyttö toivoo, että aallot veisivät hänet paikkaan, missä on aina onnea, ei sitä samaa tuskaa ja surua mitä tyttö kokee nyt. Tyttö tietää aiheuttaneensa itse itselleen tämän surun ja tuskan. Ei kukaan muu. Tyttö ei huomannut taakseen kävellyttä hahmoa. "Miks sä teit sen?" poika kysyy hiljaa. Tyttö ei hätkähdä tuosta yllättävästä vieraasta. Kyyneleet tulvivat tytön silmiin, mutta sanaakaan hän ei sano. Muistot ja tytön oma typerä käytös satuttaa liikaa. Pojan näkeminen ja äänen kuuleminen toi tytölle vielä kivuliaammin muistot esiin. Poika istuu laiturin nokkaan tytön viereen. Kaksikko istuu hiljaa. Kumpikaan ei uskalla lausua sanaakaan ääneen.

"Miks sä teit sen? Mä en osaa elää ilman sua," poika sanoo hiljaa kääntäen surullisen katseensa tyttöön. Tyttö katsoo edelleen eteensä. Pojan näkeminen ei auta tyttöä yhtään. "Oona, vastaa mulle!" poika huudahtaa epätoivoisesti. "Mä en halunnut satuttaa sua enää.." Oona sanoo hiljaa. Kyyneleet tippuvat veteen, mutta tyttö ei sitä huomaa. "Satuttaa? Et sä ole mua satuttanut!" poika sanoo laskien kätensä tytön olalle. Oona ravistaa sen kuitenkin heti pois. "Satutin. Mä satutin sua sun tietämättä. Minna kyllä sano, ettei se voi satuttaa sua, koska sä et tiedä sitä. Mä olen pahoillani Sami! Mä olen ihan oikeesti pahoillani!" Oona sanoo itkien. Sami katsoo Oonaa yllättyneenä. Mitä tyttö oikein selittää? "Mitä sä tarkotat?" Sami kysyy ymmällään. "Mä petin sua," Oona sanoo nyyhkyttäen. "Petit?" Sami sanoo. Totuus alkaa valjeta hänelle, eikä se ole yhtään mukavaa. "Mä petin sua," tyttö toistaa. "Matin kanssa," Oona sanoo. Poika ei usko korviaan. Oliko Oona pettänyt häntä, pojan parhaan kaverin kanssa? Sami nousee, ja kääntyy lähteäkseen. Tytön suusta kuuluu hiljainen pyyntö: "Anteeks Sami.. Lupaathan että sä et ole mulle vihanen?" Poika kuulee, mutta ei vastaa, totuus satuttaa. Molemmat tietävät, että heidän välinsä ei enää parane. Poika lähtee vielä viimeisen kerran tytön luota.