"Elisa! On aika nousta" Margit sanoi hiljaisella äänellä tyttärensä vierestä. "Mmh.." Elisa mumisi. Margit lähti huoneesta hymyillen. Elisa ei osannut ikinä herätä ajoissa. Elisa nousi ja puki nopeasti pääällensä. Viimeisenä koulupäivänä ei saisi myöhästyä. "Tämän päivän jälkeen ei kouluun tarvitsisi pariin kuukauteen vääntäytyä" Elisa ajatteli ja lähti alas.

"Moi Elisa!" Anne hihkui. Elisa hymyili väsyneesti taluttaessaan pyöränsä ystävänsä luo. "No, milläs mielellä sitä kouluun lähdetään?" Anne kysyi iloisesti. Elisa mumisi vastaukseksi jotaian epämääräistä, ja lähti polkemaan kohti koulua. Anne hyppäsi pyöränsä selkään ja lähti kummastuneena seuraamaan ystäväänsä.

Tytöt laittoivat pyöränsä muiden pyörien sekaan ja lähtivät kävelemään koulun ovia. "Siis aattele! Viimenen koulupäivä! Lähetkö tänään surffaamaan?" Anne höpötti koko matkan sisälle. "Joo, voin mä vaik lähteekkin.." Elisa vastasi väsyyneesti. "Moi tytöt!" Aleksei sanoi. Elisa ja Anne kääntyivät ympäri ja tervehtivät luokkakaveriaan. "Mä kuulin et te ootte hyvii surffaamaan.. Lähtisittekö mun kaa koulun jälkeen rannalle?" Aleksei kysyi hymyillen. Elisaa pyörrytti. Luokan söpöin kundi pyysi heitä rannalle! "Tietenkin me voidaan tulla. Me oltiin itseasiassa menossa sinne muutenkin koulun jälkeen.." Anne vastasi. Aleksei hymyili ja lähti muiden poikien luo. "Elisa, aattele! Siis just toi pyytää meitä ulos!" Anne hihkui hiljaa. "Niin, rannalle ja surffaamaan. Ei siis varsinaisesti treffeille niinkuin ajattelit" Elisa sanoi. Hänen sanojaan vahvisti koulun kellon rasittava ääni. Oppilaat alkoivat valua käytäviltä luokkaan, Elisa ja Anne kulkivat muiden mukana.

Koulun jälkeen tytöt lähtivät ensimmäisinä pois luokasta. Heidän ollessa pyöriensä kohdalla, Aleksei huutaa heitä pysähtymään. "Mä ihmettelin et mihin te oikein katositte.. Mennäänkö nyt suoraan?" Aleksei kysyi. "Eihän sulla ole edes lautaa" Anne huomautti. "Mä haen sen matkalla. Meidän talo on ihan siinä matkan varrella" Aleksei sanoi. "Ja eihän teilläkään ole" Aleksei huomautti. "Me haetaan matkalla" tytöt vastasivat kuorossa. Kolmikko lähti koulun pihalta.

"Mä käännyn tästä. Oottakaa hetki nii haen sen laudan nopeesti" Aleksei sanoi kadotessaan sisälle. "En arvannu et Aleksei asuis näin lähellä mua" Elisa sanoi. "No, nytpähän tiedän missä se asuu, niin mä voin tulla aina vakoilemaan sitä" Anne sanoi nauraen. Aleksei tuli ulos lauta kainalossaan. "Mitäs täällä puhutaan?" Aleksei kysyi asetellessaan lautaa pyörän tarakalle. "Ei ihmeitä.." Anne vastasi vaivautuneena. "Mennäänkö sitten?" Aleksei kysyi. Kolmikko hyppäsi pyörän selkään ja lähti kohti rantaa. Matkalla pysähdyttiin vielä molempien tyttöjen kotona, mutta jo parin minuutin kuluttua he pääsivät rannalle.

"Mennäänkö me nyt heti, vai?" Anne kysyi Alekseilta ja Elisalta. "Mä en viel jaksa.. Mut menkää te" Elisa vastasi kaivellessaan reppunsa sisältöä. "Okei.. Tuutko sä?" Anne kysyi Alekseilta. "Joo, voinhan mä tulla" Aleksei vastasi. Elisa avasi Sprite pullonsa ja katseli Annen ja Aleksein menoa.

"Moi Elisa!" sanoi ääni Elisan takaa. Elisa kääntyi ja näki Mattin takanaan. "Saako tähän istua?" Matt kysyi. Odottamatta kuitebkaan vastausta hän istui Elisan viereen. "Mitä sä täällä teet?" Elisa kysyi pojalta. "Mä..tuota tulin rannalle" Matt sanoi. "Usko jo, Matt. Meidän juttu on ohi. Tajuatko? Ohi" Elisa sanoi kääntäen katseensa laineille ja Alekseihin. "Elisa, mä rakastan sua! Ota mut takas!" Matt aneli. Elisa ei luonut katsettakaan poikaan. "En ota. Oisit miettiny sitä ennen kun petit mua" Elisa sanoi. Aleksei ja Anne palasivat jo rannalta. "Onko täällä ongelmia?" Aleksei kysyi saapuessaan Elisan vierelle. "On" Elisa vastasi. "Mut Elisa!" Matt aneli. "Matt. Teidän juttu on jo ohi. Jätä Elisa rauhaan!" Anne sanoi Mattille. "Hyvä on. Mut mä palaan vielä!" Matt sanoi noustessaan. Matt loi vielä viimeisen vilkaisun Elisaan ennen kuin lähti rannalta. "Mä en taida enää jaksaa olla täällä.. Mä lähen jo kotiin" Elisa sanoi kerätessään tavaroitansa. "Lähetään sit mekin" Aleksei sanoi. "Mut mä oisin halunnu vielä olla..." Anne sanoi. "No jää sä sit tänne. Mä lähen jo" Aleksei sanoi. "Oottakaa mua. Mäkin tulen" Anne sanoi harmistuneena.

Illalla Elisan istuessa rannalla joku soitti tuntemattomasta numerosta. "Elisa" Elisa vastasi. "Moi! Aleksei tääl. Pääsisitkö ulos?" Aleksei kysyi. "Nyt? Voinhan mä tulla.. Missä sä oot?" Elisa kysyi. "Täs teidän talon edessä" Aleksei vastasi. "Ookkei. Mä tuun sit siihen" Elisa sanoi. Elisa sulki puhelimen ja lähti kävelemään talon eteen.

"Moi.." Aleksei saboi Elisan tullessa pojan luo. "Moi. Mitäs sä tääl?" Elisa kysyi. "Tuota... Mun pitäis tunnustaa sulle yks juttu.." Aleksei sanoi vaisusti. "Niin?" Elisa kysyi hämmästyneenä. Aleksei nosti päätänsä ja suuteli Elisaa. "Mä taidan olla ihastunut suhun.." Aleksei sanoi irrottautuessaan Elisasta. "Aleksei... Mä taidan olla myös ihastunu" Elisa vastasi. "Elisa! Tulehan jo sisälle!" Margit huusi ikkunasta. Elisa suuteli vielä kerran Alekseita ja kuiskasi: "Nähään huomenna" Elisa katosi sisälle onnellisempana kuin koskaan ennen.

Täällä taas! Ja nyt pidempään. Aloitin uuden tarinan (Taas! Kuinkakohan monta näitäkin on?). Tarina on samalla idealla tehty kuin Elämä Pirstaleina, eli tätä mä jaksan kirjottaa. Se on luultavasti ainut aihe mitä mä pystyn kirjottamaan... Mutta kuitenkin, ensimmäinen osa Elisan Elämästä on luettavissa!

Elisa istui rannalla kuunnellen meren ääniä. Tytöllä oli uimapuku mukana, mutta veteen hän ei kuitenkaan uskaltanut. Elisa rakasti merta. Kun he olivat muuttaneet sen rannalle, Elisa iloitsi ja istui aina iltaisin sen rannalla. Meri oli levollinen ja Elisa tunsi olonsa turvalliseksi aina ollessaan sen luona. Meri oli Elisan ainut ystävä. "Elisa! Tulehan jo sisälle!" Elisan äiti, Margit huusi tyttärelleen. Elisa kääntyi ja näki äitinsä hymyilevät kasvot parvekkeelta. "Ihan kohta!" Elisa vastasi. Margit hävisi parvekkeelta. "Onneksi sain Deanin houkuteltua muuttamaan. Elisa rakastaa merta" Margit ajatteli itsekseen sulkiessaan parvekkeen ovea.

Elisa nousi ja kääntyi kohti taloa. Parin askeleen jälkeen tyttö kuitenkin kääntyi ja huiskutti kauas merelle. Elisa kääntyi ja lähti juosten sisään. Avatessaan ovea, tyttö kuuli kirkaisun sisältä. Elisa riuhtaisi oven auki ja juoksi äkkiä sisälle. Elisa tavoitti kirkunnan lähteen, joka oli Margit. "Mitä sä kiljut?" tyttö kysyi. "Tuolla! Tuolla on kaamea otus!" Margit huusi osoittaen suurta ämpäriä Elisan huoneen nurkassa. "Ups! Mä unohdin.." Elisa sanoi nolona ja käveli ämpärille. Sieltä kurkisti värikäs kala. "Moi Manu!" Elisa sanoi kalalle. "Manu?" Margit kysyi. "Niin niin... Sori, mä unohdin sen tänne... Mä vien sen kyllä takaisin.." Elisa sanoi nostaen ämpärin maasta. "Mitä sä muuten teet mun huoneessa?" Elisa kysyi ovelta. "Tulin etsimään uutta sanomalehteä" Margit vastasi. Elisa hymyili ja lähti ulos.

Elisa käveli rannalle ja kaatoi ämpärin veteen. Manu lähti uimaan hei pois, mutta kääntyi pian ja hyppäsi ilmaan. Elisa huiskutti sille ja lähti takaisin sisälle. Elisa käveli suoraan keittiöön. Dean, Elisan isä, istui keittiön pöydän ääressä lukien rillit nenällään päivän sanomalehteä, hörppien samalla kahvia. "Keititkö mullekkin?" Elisa kysyi isältään. "Ja mutsi etti tota lehtee.." Elisa sanoi virnistäen. "Joo, keitin sullekin lehden, ja mitä Margit tällä kahvilla tekee?" Dean sanoi nostaen katseensa lehdestä. "Eh... Siis mä sanoin: Keititkö mullekkin kahvia ja että mutsi etti tuota lehteä," Elisa sanoi painottaen sanoja kahvia ja lehteä. "Ahaa!" Dean sanoi. "Mutta mikäs se kirkaisu oli?" "Mutsi löys Manun..." Elisa sanoi, kaatoi kahvia kuppiinsa ja pakeni olohuoneeseen. "Jaa, että kenet?" Dean kysyi. "Unohda!" Elisa huusi avatessaan telkkaria. Summerland alkaisi tuota pikaa, ja Elisan oli pakko nähdä se. Seuraavalla viikolla koulussa ei muusta puhuttaisikaan kuin Summerlandin uusimmasta jaksosta.

Illalla Elisa katseli ulos huoneensa ikkunasta. Elisa oli välttämättä halunnut huoneensa merelle päin, ja siihenkös hänen vanhempansa olivat suostuneet. Elisa tuijotteli aina iltaisin merelle. Muita ystäviä Elisalla ei Annen lisäksi ollutkaan. "Meri on mun paras ystävä. Se ei tekis mulle ikinä mitään pahaa" Elisa ajatteli ennen nukkumaan menoa. Mutta tietäisipä Elisa kuinka väärässä hän onkaan! Elisa vaipui levolliseen uneen kuunnellen meren ääniä.

Mä olen todella pahoillani koska tarina jää tauolle.

Mä en pysty, mä en osaa, mä en halua kirjoittaa tällä hetkellä, koska mä olen järkyttävän suuressa shokissa. Tarinan kirjoittamisesta ei tule tällä hetkellä mitään.

Ai miksikö?

Siksi, koska mä sain tänään maailman ihanimmilta ihmisiltä nimmarit.

Keneltä?

Keneltäkö? Tietysti Bililtä, Tomilta, Gustavilta ja Georgilta. Mä olen shokissa, mua itkettää ja tärisyttää.

Tätäkin kirjoitin melkein vartin, koska mä kirjotan tänne mitä sattuu. Muuta mä en jaksa enää löpistä. Nimmareiden ihailu odottaa!

Eli mä alkaisin tekemään tarinaa.. Kyselisinkin nyt, kiinnostaako ketään tämän kuuloinen tarina:

Saksassa, tarkemmin sanottuna Magdeburgissa, asui Alicia Jones. Meredith Jones, Alician äiti, on kuuluisa laulaja-näytteliä. Meredith painostaa tyttärensä opiskeluun, haluten hänestä uuden julkkiksen. Samalaisen kuin hän itse on. Alicia on kyllästynyt äitinsä painostukseen, yksinäisiin viikonloppuihin milloin Meredith on juhlimassa sekä viikottain vaihtuviin miesystäviin. Alicia pakenee äitiään yliopistolle, ja päättää hankkia ammatin, ihan oikean ammatin, ei sellaista mihin Meredith olisi häet pakottanut. Alicia pääsee yliopistoon, ja tutustuu siellä uusiin, ihaniin sekä jännittäviin ystäviin. Alicin elämäkin saa selvyyttä, ja Alician mieltä painaneet kysymykset ratkeavat.

Tarina siis kertoisi Alician hurjista nuoruusvuosista, sekä siitä, löytääkö Alicia etsimänsä. Nimittäin sen suuren oikean rakkauden ja normaalin elämän ilman julkisuutta. Kiinostaisiko ketään? Mitä nyt olen suunnitellut, tarinasta tulisi ihan hyvä.

PS. Saatan liittää mukaan myös simssillä otettuja kuvia, jos ehdin/jaksan.