Katsoin kelloa ja huomasin sen olevan neljä. Olin nukkunut kaksi tuntia. Nousin ylös ja kävelin ikkunaaan. Nähdessäni talon naapurissamme mieleeni muistui kaksi tuntia sitten tapahtunut. Pahoinvoinnin aalto pyyhkäisi ylitseni ja juoksin äkkiä vessaan. Muistin kasvot ikkunassa. Oksensin pönttöön ja istahdin vessan kylmälle lattialle. Ne kasvot... Uusi oksennus kipusi siihuni ja kummarruin pöntön ylle. Ne virnuilevat kasvot muistuivat mieleeni. Ne oljen väriset hiukset, siniset silmät.. Se oli Niklas.

Menin hoiperrellen alakertaan ja huomasin äidin heränneen. "Ai terve Nina. Sinäkin heräsit" äiti sanoi viinalasi kädessään. Mä en edes vaivautunu korjaamaan sen virhettä. Äidin silmissä mä olin Nina. Se ei tajunnut että Nina kuoli 6 vuotta sitten. Otin vettä ja menin takaisin huoneeseeni.

Kohta alhaalta alkoi kuulua puhetta. Äidin nauru kiiri ylös asti. Kohta oveeni koputettiin ja kuvittelin äidin seisovan oven takana. Ovi aukesi ja koin elämäni järkytyksen. Ovella seisoi Niklas. "Mi-mitä sä täällä teet?" Mä sopersin kauhuissani. "Jaa että mitäkö teen?" Niklas kysyi ivallisesti, "Tulin hakemaan sinua!" Niklaksen nauru oli hyytävää. Nappasin kännykkäni ja rahapussini ja juoksin avonaiselle ikkunalle. Onneksi äiti ei ollut laittanut ikkunaan hyttysverkkoa, mitä oli suunniteltu jo kuusi vuotta. Kapusin ikkunalle ja tartuin portaisiin jotka menivät ikkunani vieressä alas asti. Kipusin äkkiä alas ja lähdin juoksemaan. Niklas ei ollut tajunnut mitä tapahtui ennen kuin olin alhaalla. "Samperin pentu! Takaisin!" Niklas karjui perääni, mutta minä jatkoin juoksua. En muista kuinka kauan juoksin. En lopettanut edes silloin kun kylkeäni alkoi pistelemään. Viimein tömähdin maahan jalkojeni pettäessä altani. Huohotin siinä metsäpolulla ja yritin saada henkeä. Hengityksen tasaannuttua katselin ympärilleni. Huomasin seisovani ränsistyneen nimikyltin vieressä jossa luki Sommer. Kyltti oli homeessa ja sitä oli vaikea lukea. Kyltin vieressä kulki polku joka oli melkein kasvanut umpeen. Nousin ja lähdin kävelemään polkua pitkin. Jos olisin tiennyt mitä siellä odottaisi, olisin kääntynyt takaisin ja juossut karkuun.