Mä kuulin kun meidän pihalle parkkeeras auto. Luultavasti Niklaksen. Se oli luvannu tulla hakemaan mut niihin bileisiin. Mä tarkistin itteni vielä kerran peilistä, ja lähdin ovelle.
"Moikka mutsi!" mä huusin sille, ja näin Sallan kattovan mua surullisilla silmilään. Mua säälitti se, ja mä lähin ulos. Mä kipusin Niklaksen autoon, ja kuulin etäisesti kun se tervehti mua. Mun ajatuksiin ei mahtunu nyt muu kun Salla. Mä päätin vetää räkäkännit, ettei mun tarttee ajatella Sallaa.

Taas kerran meno oli hurjaa. Mä olin jo tottunu Niklaksen hipelöintiin. Se tuntu jo lähes normaaililta. Tai sit mä olin niin humalas etten mä enää ees ajattele mitä mulle tehään. Emma ilmaantu kohta mun viereen, ja veti rannalle. Mä näin sen tarjoovaan niitä samoja nappeja kun viimeks. Mä otin ne vastaan, ja sit me lähettiin Emman  kaa bailaamaan.

Mä tulin kotiin noin neljältä aamulla. Mun päätä kivisti, ja joka paikkaa särki.  Mä muistan hilluneeni siellä palkästän alusvaatteillani, ja nyt mua nolotti. Mitähän Emma mulle oli antanu? Mä nukuin kolmeen asti, jonka jälkeen mä menin alas. Mä kävelin alakertaan hakemaan päänsärky lääkettä, ja huomasin siellä mutsin, jonkun miehen kainalossa! Mä mahdoin näyttää huvittuneelta siinä oven suussa seistessäni, meikit levinneenä ja suu ammollaan. Lopulta mutsi huomas mut, ja pomppas sen miehen kainalosta kun joku raketti. "Ai huomenta kulta!" mutsi sopersi siinä hämmästyneen näkösenä jotain. Vai vielä huomenta! Kello on jo kolme. Mä otin buranaa kaapista ja menin huoneeseeni.

Illalla oli taas jotkut bileet. Miten niitä juhlioita riitti joka ikiselle illalle? Ehkä jengi vaan halus relata kun kesälomakin vihdoin alko. Salla ei halunnu nähä mua, joten se pakeni mummolle nyt kun koulutkin loppu. Mutsille se ei tietenkään kertonu totuutta. Illalla Niklas tuli hakemaan mut. Mä en ole ollut koskaan niin ilonen kun pääsen kotoonta pois. Nimittäin mutsi ja se äijä oli lääppiny toisiaan koko päivän.

Mä hakusin vihdoinkin unohtaa Sallan, mutsin ja sen tuntemattoman miehen. Mä en ollu suostunu Niklaksen kyytiin, koska mä halusin kerrankin käyttää omia jalkojani. Mä olin unohtanut mitenn rentouttavaa kävely on. Pienenä, kun asuimme vielä Kouvolassa, mulla oli tapana lähtee aina kävelylle jos joku asia meni huonosti. Mä en ollu käyny kävelyllä Helsingin muuton jälkeen.

Mä aloin olla jo melkein rannalla. Mua hiukan ihmetytti koska sieltä ei kuulunu sitä tuttua möykkää, mitä oli kuulunu joka iltana. Mä saavuin rannalle ja huomasin sen olevan autio. Mä katselin ympärilleni etsien tuttua porukkaa. Mä tunsin kuinka joku tarttu mua takaapäin ja mä hyppäsin varmaan metrin korkeelle. Mä käännyin valmiina mottaamaan sitä kuka mun takana ikinä olikin. Mun takana seiso Niklas. Mä seisoin siinä nyrkit pystyssä Niklaksen katsellessa mua huvittuneena. "Ootko sä okei?" Niklas kysy. Mä laskin nyrkkini ja rupesin nauramaan. Jännitys purkautui sitten tässä muodossa.

Me istuttiin rannalle ja Niklas tarjos mulle samoja aineita kun Emma oli eilen tarjonnu. Vai oliko se eilen? Mä olin  päivissä menny jo aikaa sitten sekasin. Mä tietysti otin, olinhan utelias persoona. Illan mittaan mä olin unohtanu jo ajan kulun. Mä olin vetäny niin paljon niitä aineita. Mä huomasin istuessani Niklaksen sylissä, ja tunsin kuinka se laitto kätensä mun paidan alle. Mä oisin halunnu lopettaa, mut mä en osannu. Kuulostaa todella oudolta, ihan kun mä oisin joku rampa käsistäni, koska mä en ois voinu tyrkkästä sitä kauemmas. Mut mulla ei ollu voimia. Hullu biletys ja ne aineet tekivät tehtävänsä. Mä havahduin siihen kun Niklas nousi mun päältä. Tai oikeestaan se riuhtastiin mun päältä. Mä katoin mun uljasta pelastajaani ja huomasin sen olevan Sakke. Mun oma suojelusenkelini.. "Nina, ootko sä kunnossa?" Sakke kysy hätääntyneenä ja polvistu mun viereen. Mä nousn istumaan ja huomasin Niklaksen juoksemassa pois päin nenäänsä pidellen. Koko tilanne oli mun mielestä aika huvittava. Mä nauraa rätkätin siinä pari minuuttia Saken katellessa vieressä. "Nina, asiassa ei ole mitään huvittavaa" Sakke sano mulle totisena ja mä lopetin räkätykseni. "Ne aineet ois voinu olla vaikka kuinka vaarallisia!" Sakke karju naama punasena mun vieressä. "Mistä sä tiesit et mä oon ottanu jotain?" mä kysyin hämmästyneenä. "Ehkä näistä" Sakke sano ja heilutti jotain pussia mun silmien edessä, "ja siitä et sä et ole oma itses". Mä katoin Sakkee ja lopulta kumarruin sitä kohti...