"Salla, kuuletko sinä? SALLA!" joku karju mun korvan juuressa. Mä avasin silmäni ja näin Saken mun  yläpuolella. "Se..helvetti...tapan..." mä mumisin jotain. Silmissä pyöri ja mua oksetti. "Salla mikä sul on?" Sakke kysy multa, "sut täytyy saada lääkäriin. Susta vuotaa verta!" Sakke nosti mut pystyyn ja soitti taksin. Mä seisoin avuttomana siinä ruusupuskan vieressä ja nypin piikkejä mun käsistä. Pian taksi kaarto pihaan ja Sakke veti mut autoon.

Me istuttiin Saken kanssa puistossa. Me oltiin käyty jo lääkärissä, jossa kaikki kyseli koko ajan mitä mulle oli käyny. Enhän mä voinut kertoa. Vai kuulostaako tää uskottavalta: "Mun äidin miesystävän poika tyrkkäs mut ikkunasta. Ja sit mä niinku tipuin ruusupuskaan toisesta kerroksesta". Ei kovin uskottavaa. Niimpä mä tyydyin selittämään jotain oven kahvasta. "Löitkö sä ihan oikeesti pääs OVEN KAHVAAN?" Sakke kysy multa huvittuneena. "Joo" mä vastasin Sakelle. "Eikun ihan oikeesti. Mitä sulle kävi?" Sakke kysy vakavana. "No kun tuota..." mä sopersin. "Niklas muutti meille" mä lopulta parahdin ja kätkin kasvot käsiini. "Jaa että kuka?" Sakke kysy hiukan hämillään. "No Ninan raiskaaja idiootti!" mä huusin kyynelten valuessa poskilla. Siinä vaiheessa Sakkekin tajus kenestä mä puhuin ja se valahti kalpeeks. "Ja mitä se teki sulle?" Sakke lopulta kysy. "Se tyrkkäs mut ikkunasta," mä sanoin, "ihan oikeesti," mä lisäsin Saken katsoessa mua omituisesti.

Tapauksesta oli kulunut jo monta päivää. Mä yritin parhaani mukaan vältellä Niklasta. Tosin äiti halus pitää jotain perhepäivällisiä uuden "ihanan" perheen kesken. Enkä mä voinut kieltäytyä, vaikka halusinkin. Matiaksesta mä aloin pitämään, olihan se ihan ok isäpuoli. Tosin Niklaksesta mä en pitänyt enkä tule koskaan pitämäänkään. Taas kerran äiti alotti puhua pälpättämään Ninasta ruokapöydässä. Mitä se Matiakselle kuulu millanen Nina oli ollut? "Nina menehty huumeitten yliannostukseen, sellasta se nuorten elämä nykyään on. Menossa huonompaan suuntaan. Ei sitä minun aikanani juostu kylillä vetämässä huumeita! Minusta Nina oli aina vastuuton, ei voi muuta sanoa," äiti pälpätti Matiakselle Niklaksen irvistellessä vieressä. Se ja minä oltiin ainoat tässä pöydässä joka ties totuuden. "Nina varasti kerran autonikin jotta pääsisi ostamaan huumeita. Että on vastuutonta!" äiti pälpätti taas. Se oli viimenen pisara ja mä räjähdin. "VAI KUOLI NINA HUUMEITTEN YLIANNOSTUKSEEN? SÄ TIEDÄT ETTÄ TOI EI OLE TOTTA! OLETKO SÄ NOIN PETTYNYT SUN TYTTÄREES? SITÄHÄN SE ON VAIKKA NINA ON KUOLLUT! ONKO SUSTA MUKAVAA MUSTAMAALATA SITÄ SEN KUOLEMAN JÄLKEEN? JA NINA EI KUOLLUT HUUMEITTEN YLIANNOSTUKSEEN VAAN HÄNET RAISKATTIIN! RAISKATTIIN, TAJUATKO??  JA NINA EI VARASTANUT SUN AUTOA HUUMEITTEN TAKIA! SE HALUS TAVATA SAKEN, AINOAN IHMISEN JOKA SITÄ KUUNTELEE!" mä karjuin. "Enhän mä..."  "MUTTA MISTÄS SÄ VOISIT MITÄÄN TIETÄÄ KOSKA SULLE EI  KERROTTU MITÄÄN? KOSKA SÄ ET IKINÄ KUUNNELLU MEITÄ! SÄ OISIT TIENNY NINAN ONGELMISTA JA RAISKAUKSESTA JOS SÄ OISIT PYSÄHTYNYT KUUNTELEMAAN! NINA YRITTI AVAUTUA SULLE MUTTA SÄ ET IKINÄ KUUNNELLU! JOS SÄ VIELÄ KERRAN USKALLAT VÄITTÄÄ ETTÄ NINA KUOLI HUUMEITTEN YLIANNOSTUKSEEN, MÄ KARKAAN KOTOA! SÄ VOISIT SEN VERRAN KUNNOITTAA NINAN MUISTOA KERTOMALLA TOTUUDEN SEN KUOLEMASTA! JA NINAN RAISKAAJA ISTUU TÄLLÄKIN HETKELLÄ TÄSSÄ PÖYDÄSSÄ!" multa lipsahti viimeset sanat ja mä kauhistuin itsekkin siitä että mä olin kertonu. Kaikki oli hiljentyny ja toljotti mua hämillään. "Mitä sä sanoit? Istuuko Ninan raiskaaja tällä hetkellä....täällä?" äiti kysy kuiskaten viimesen sanan. "Jep", mä sanoin kylmästi ja mulkoilin Niklasta jonka silmät mulkoili mua vihasena. "Se istuu mun oikeella puolella", mä lisäsin vielä saaden Niklakselta entistä vihasemman katseen. Matias nousi pöydästä ja katso silmät leimuten Niklasta. Mä luulin että se rupeaa rähjäämään mulle. "Vai sä aiheutit Taijan tyttären kuoleman..." Matias sano rauhallisesti. "Tajuatko sinä että olet tappanut ihmisen? TAPPANUT!" Matias rääkäisi viimeisen sanan. "Kyllä! Ja on niitä muitakin tapauksia! Ne joista on lukenut lehdissä, on minun aiheuttamiani", Niklas sano ivallisesti. "Kuuleppas nuori mies, me soitetaan nyt poliiseille", Matias sano vakavana, "saanhan käyttää puhelintasi?" hän lisäsi ja vastausta odottamatta meni puhelimeen. Äiti itki ja tuli halaamaan minua. Mä olin tehnyt sen. Mä olin vihdoinkin uskaltanut kertoa Niklaksesta. Mä olin saattanut Niklaksen putkaan.