Kirkaisu jatkui ja jatkui. Tosin musta se kuulosti todella etäiseltä, enkä ymmärrä minkä takia. Mulle tuli yht`äkkiä todella kevyt olo.Kirkaisu oli lähtöisin Marin suusta. Pian hoitajat rymistelivät huoneeseen ja mun sängyn äärelle. Mä kiinnitin katseeni koneisiin mun ympärillä ja seurasin silmä tarkkana viiva joka näytti mun sydämmen jotakin. Mä en ollut varma mitä se oikein näytti, mutta jotain kumminkin. Pian se muuttu viivaks ja se alko piippaamaan. Mä seurasin mitä ne puuhas kunnes mä kuulin sanat: "Kuolinaika 19.57". Mä huomasin Sallan itkevän. Sakke meni lohduttamaan ja Mari ja Lare syleili toisiaan. Ne kaikki itki. Nyt te varmaan ihmettelette miten mä voin nähä tapahtuman, sekä maata kuoleena sairaalan sängyllä? Yksinkertaista. Mä olin enkeli. Mä katsoin iteeni ja huomasin mun pukeutuneen valkoiseen todella kauniiseen mekkoon. Mä olin enkeli. Mä kävelin Sallan luo ja halasin sitä vielä viimesen kerran. Mä kuiskasin sille: "Mä rakastan sua nyt ja aina". Salla katso muhun päin, vaikka eihän se voinu mua nähä. Eihän?

-------------------------------------------------------------------------------------------------

Tämä osa oli lyhyt koska tarina tavallaan "loppuu" tähän ;) Nimimerkillä <3 oli loistava idea tarinaa  varten, eli lisään senkin nyt äänestykseen! Elikkäs elikkäs. Kysymys kuuluu:

Kummalla jatkan kirjoittamista
a) Ninalla
b) Sallalla
c) vai molemmilla? (Eli pääasiassa Sallalla, mutta välillä seurataan Ninankin vointia =D )