"Eei! Jätä minut jo rauhan!" huusin. Tunsin jonkun ravistavan minua ja säpsähdin hereille. "Car? Onks kaikki hyvin?" Liz kysyi huolestuneena pitäen kättään olallani. Huomasin ympärilläni muiden huolestuneet ilmeet. Auoin suutani, ja yritin sanoa jotain. Mutta ääntäkään ei tullut, olin liian shokissa. "Carla? Mikä sulla on?" Liz kysyi hiljaa. Aivan kuin peläten että minä teen hänelle jotain. Yritin taas sanoa jotain, mutta en pystynyt. Sen sijaan minä aloin itkeä. Kaikki odottivat hiljaa itkukohtauksen loppumista. Kuulin ulkoa rasahduksen, ja kirkaisin. Kuului askelia ja Mark juoksi teltasta. Kuului kamppailun ääniä. Miten tähän oli päädytty?

Kaksi  päivää sitten:
Uintireissun jälkeen kaikki painuivat nukkumaan. Olimme uineet iltaan asti, ja kaikkia väsytti. Nukahdin, mutta heräsin keskellä yötä räsähdykseen. Näin varjon, ja jonkun terävän esineen varjon kädessä. Kiljaisin ja hahmo valmistautui iskuun. Poikien teltta avautui, ja samalla varjo häipyi teltan vierestä. Siitä asti olen nähnyt painajaisia hahmosta joka valmistautuu viiltämään telttamme auki. Nyt se oli totta, ei enää unta.

Takaisin alkuun:
Kaikki pysyivät hiljaa, eikä kukaan tehnyt mitään. "Menkää nyt herran jumala auttamaan Markia!" karjaisin lopulta. Dan ja Georg nousivat ja lähtivät auttamaan. Kuului avun huutoja, ja karjahduksia. Juoksin ulos teltasta, ja huomasin olevani keskellä taistelutannerta. Mark makasi verisenä ja tuskaisena vähän matkan päässä, ja Dan taisteli miestä vastaan. Georg makasi pidellen veristä jalkaansa ja vaikerrellenne. Otin kännykkäni pyjamani taskusta. Kännykän olin sujauttanut taskuun lähdettyäni teltasta. Otin kuvan miehestä jonka jälkeen soitin apua. Nyt mies reagoi minuun ja paiskasi Danin maahan ja pakeni.

Pian poliisit saapuivat ambulanssin kera. Ambulanssi vei haavoittuneet pojat sairaalaan, ja Rina ja Liz itkivät lohduttomasti. Carlaa ei näkynyt missään. Liz huomasi Carlan puutuvan ja kiljaisi. Poliisit juoksivat tytön luo, ja Liz sanoi Carlan kadonneen. Poliisit soittivat lisävoimia, mutta ei. Carla oli ja pysyy poissa. Etsinnät aloitettiiin. Ne kesti päivän. Ne kesti viikon. Ne kesti kuukauden. Ne kesti puoli vuotta, mutta ei. Carla oli hävinnyt.

Mitä Carlalle tapahtui?

Poliisit kyselivät tytöiltä tapahtunutta. Kukaan ei huomannut Carlaa joka oli jäänyt kauemmas muista. Carlan suun eteen ilmestyi käsi, ja tyttö raahattiin pois. Mies oli palannut, ja halusi Carlan avulla päästä turvallisesti pakoon. Tyttöä ei tarvittukkaan, ja mies paiskasi hänet alas kalliolta. Eräs lenkkeiliä löysi Carlan jo mädäntyneen ruumiin ja soitti poiliisit. Tapaus oli selvitetty. Kuten oli tämä tarinakin.
_____________________________________________________________________
Tämä oli Tarinan viimeinen osa. Syy on siinä, että kirjoittaminen ei tuntunut omalta, enkä halunnut tarinaa jatkaa. Saa nähdä aloitanko enää uutta.