Tavallinen tyttö. Tavallinen elämä. Carla eli normaalia elämää. "Elämä? Jännitys? Ei kuulosta tutulta. Ainakaan samassa lauseessa!" Carla usein totesi itselleen. Sinä kohtalokkaana iltana se kaikki muuttui...

"Carla? Tulehan jo syömään!" Christine huhuili tyttärelleen. "Tullaan.." Carla vastasi väsyneesti. "Syön, leikin siskon kanssa ja nukun. Mitähän vielä? Mun elämä on tuomittu olemaan tällästä!" Carla parahti mielessään. "Lalla?" Gabrielle kysyi ovelta. "Niin?" Carla vastasi yksi vuotiaalle siskolleen. "Tulello leillimään?" Gabrielle lässytti. "En ehdi nyt. Syön ensin ja tulen sitten" Carla vastasi siskolleen sulkiessaan ulko-ovea. "Voi kuinka toivonkaan että elämäni muuttuisi! Tulisipa siitä jännittävää ja tutustuisimpa uusiin ihmisiin. Ja jännittäviin..." Carla ajatteli itsekseen. Samalla taivaalla vilahti valo. Tarkemmin sanottuna tähdenlento...

Kello soi itsepintaisesti. "Äh! Kuinka ihanaa olisikaan jäädä sängyn pohjalle loikoilemaan! Mutta ei! Kouluun on mentävä. Sitä samaa tylsää tapahtuu sielläkin. Mä en jaksa enää!" Carla parahti mielessään mutta nousi kuitenkin ylös. "Matikkaa, fysiikkaa, bilsan kaksoistunti ja hissaa. Niitä tylsiä samoja oppiaineita. Pilkka huutoja : Tommonen hikuttaja! Jos sanon väärän vastauksen kaikki huutaa : Ohoh! Hikke vastas väärin! Mä en jaksa enää!" Carla ajatteli synkästi voidellesaan leipäpalasta. "Carla? Jos meinaat päästä kyydillä kouluun niin vauhtia!" Christine huhuili ovelta. "Tullaan!" Carla huusi vastaukseksi ja työnsi leivän lopun suuhunsa.

"Ai hei Carla!" "Moi, mitäs sä?" "Car! Carlaa! Täällä näin!" Liz huusi heilutellen käsiään. Katsoin kummastuneena jokaista ohikulkevaa luokkalaistani. Kukaan ei ollut KOSKAAN ennen moikannut MINUA! Kai he sekoittivat minut johonkin toiseen. Liz saapui hengästyneenä luokseni. "Car? Onks sulla oikeet vastaukset matikkaan? Mä en tainnu osata niitä oikein kunnolla.." Liz kysyi vaivautuneena. "Liz? Onko kaikki hyvin?" mä kysyin hiukan kummissaan. Liz oli luokan parhaita matikassa. Liz katsoi minua kummastuneena. "Hyvin? On on.. Miksi sinä tuollaista kysyt?" Liz kysyi mutta jatkoi sitten: "Ne matikan tehtävät. Annatko vastaukset?"

"Hannes?" Opettaja Beiness kysyi luokamme pojalta. "Niin?" Hannes kysyi unisesti. "Tiedätkö vastauksen?" Beiness kysyi osoittaen taululla olevaa laskua. Nostin käteni pystyyn. "453, 453" ajattelin mielessäni. Hannes on hyvä matikassa. Sano nyt 453... "Ööh... 354?" Hannes kysyi. "Hmm.. Oikein!" Beiness tokaisi ja meni seuraavaan laskuun. "Siis täh? Vastaus on 453!" ajattelin hädissäni ja nostin käteni äkkiä pystyyn. "Niin neiti Rodriques?" Beiness kysyi. "Eikö vastaus ole 453?" sanoin itsevarmana. "Ei ei neiti Rodriques" Beiness vastasi kummastuneena. Sitten hän kääntyi taululle ja jatkoi opetusta.

"En tajua. Vastaus on 453! Ei suinkaan 354 niinkuin Hannes sanoi!" Saarnasin Lizille tunnin jälkeen. Lizin oikea nimi on Lizzie mutta hän inhoaa sitä sydämensä pohjasta. "Car. Et voi olla aina oikeassa. Vastaus on 354 ei 453. Tajuatko? Et sinäkään ole täydellinen" Liz vastasi väsyneenä. "Tule, mennään fysiikan luokan eteen." Liz tokaisi ja lähti kulkemaan portaille päin.  

"Mikä on luokan tilavuus?" opettaja Jennings kysyi luokalta. Kaikki kumartuivat vihkonsa ylle ja alkoivat kuumeisesti laskea. Nostin käteni ensimmäisenä pystyyn ja siinä samassa kaikki lakkasivat laskemasta. Yleensä vastaukseni olivat oikein. "234 000 l" vastasin. "Hmm.. Ei neiti Rodriques" opettaja Jennings totesi. "Neiti Hamilton?" Jennings sanoi. "354 000 l" Jessica vastasi. "Oikein!" Jennings hihkaisi.

"Ja mikähän kasvi tämä on? Carla?" Pettersson kysyi. "Kissankello" vastasin varmana vastauksestani. "Ei ei ole kissankello... Erica?" "Mä olen oikeassa! Mikä kaikkia vaivaa?" Carla huusi itselleen. "Kaikki vastaukseni on ollut väärin? Entä jos.. Entä jos toiveeni toteutui? Toive jännittävämmästä elämästä? Pah! Ja jännitystä kerrakseen.. Siis siinä että vastaan aina väärin.." Carla sanoi itselleen.

"Moi Car!" Lizin ääni kuului puhelimen toisesta päästä.
"Moi" vastasin ilottomasti.
"Lähetkö telttaretkelle?" Liz kysyi innostuneena
"Telttaretkelle?" totesin.
"Niin niin! Marc, Georg, Dan, Erica ja mä lähetään. Ajateltiin kysyy sua mukaan.." Liz sanoi.
"Marc.. Mun pitkäaikainen ihastus! Erica ja Georg oli ollut kaks vuotta yhes ja Danilla ja Lizillä oli luultavasti meneillään jotain. Marc ja mä oltiin ilman pareja.." ajattelin mielessäni.
"Voin mä tulla. Millon?" kysyin Liziltä joka selvästi yritti tukahduttaa kiljaisunsa. Siltä ainakin kuulosti. "Kiva! Huomenna!" Liz hihkaisi.
"Okei, vanhemmat ei oo sit kotona. Gabriellakin on hoidossa. Eli mä luultavasti pääsen. Huomisiin!" huikkasin puhelimeen. "Mulla on tidossa ihana viikonloppu!" huokaisin mielessäni ja lähdin Gabriellen luo.
__________________________________________________________________________
Osassa ei oikein tapahtunut mitään mutta... Kai se silti on lukemisen arvoista? xD