Mä heräsin vasta aamulla. Mun päätä ja selkää jomotti. Illan tapahtumat palautu elävänä mieleen, Niklas muuttaa meille. Mä kuulin alhaalta puhetta ja särkyvän lasin äänen. Mä nousin yhä pidellen päätäni ja menin alas. "Nyt se lasikin särky.." äiti voivotteli alhaalla. Mä näin sen pitelevän kehyksiä jossa oli Ninan valokuva. Mä nappasin  sen siltä ja vein sen huoneeseeni turvaan. Mä purskahdin itkuun katsoessani Ninan nauravaa naamaa. Mä en näkis enää ikinä Ninan nauravan. Mä laskin kuvan pöydälleni ja menin taas alas. Siellä äiti ja se Matias kanto parhaillaan pianoa olohuoneeseen. "Onko toi tosiaankin muuttamassa meille? Mä luulin et se oli vitsi," mä sanoin äidille ivallisesti. "Kannetaan tonne nurkaan," äiti sano Matiakselle kun ei ois kuullukkaan mitä mä sanoin. Mä katsoin ovelle kuvittelevani näkevän muuttoauton avonaisesta ovesta. Mutta mun silmiin osu jotain aivan muuta. Ovella seiso Niklas. "Sä voit kantaa tavaras tonne ylös. Kolmas ovi oikealta," äiti sano Nilakselle laskettuaan pianon maahan. Se ei sopinut sisustukseen. "Se on Ninan huone! Toi lehmä ei sinne majottaudu!" mä huusin äidille osoittaen Niklasta. "Salla!" äiti rääkäs ja katto mua vihasesti. "EI MUUTA! TOLLA LEHMÄLLÄ EI OLE MITÄÄN ASIAA NINAN HUONEESEEN!" mä karjuin naama punasena. "Minne se sitten majottuu? Et sä kahta huonetta tarvitse," äiti sano rauhallisesti mutta ivallisesti. "En niin. Mä muutan Ninan huoneeseen. Toi lehmä sitä ei ainakaan saa. Piste," mä sanoin ja lähdin siirtämään tavaroitani.

Mä tiedän et mun ois pitäny kertoo Niklaksen todellinen tausta. Mä en saanut sanoja suustani. Mä kasasin leluni pahvilaatikkoon ja lähdin kantamaan sitä Ninan huoneeseen. Tai Ninan entiseen huoneeseen. "Miks mä en saanu Ninan huonetta?" Niklas kysy ovelta. Mä en ollut kuullut sen tuloa ja säikähdin sitä. "Ninan raiskaaja, ja  tappaja  ei saa Ninan huonetta," mä vastasin rauhallisesti. Niklas syöksy mua kohti ja mä tiputin laatikkoni käsistäni. Se laitto kätensä suuni eteen etten mä voinu kiljua. Mua pelotti mitä se aikoo tehä mulle. Se raahas mut ikkunan eteen ja avas sen toisella kädellään. Toisella se piti mua. Se pakotti mut ikkunalle ja tyrkkäs mut alas. Hukkuvasta sanotaan että se näkee elämänsä lyhennettynä versiona edessään. Sama pätee tippuvaankin. Sen pienen hetken kun mä tipuin mä näin parhaat hetkeni lipuvan mun silmieni ohi. Mä tipuin suoraan äidin ruusupuskaan ja iskin samalla pääni kiveen. Hetken mä pysyin tajuissani. Mun pää tuntu omituiselta ja mä kokeilin mun takaraivoa. Kun mä otin käden pois se oli punanen. Se oli punanen verestä. Mä pyörryin jo toisen kerran kahen päivän sisässä.

------------------------------------------------------------------
Osa oli hieman tönkkö, ja mielikuvitukseton. Ja epäaito xD Mutta ei välitetä pienistä, kun ei nekään meistä.  Ja kommentteja olisi kiva saada..... :)